tiistai 12. helmikuuta 2013

Dramatisoin

Makaan yksin, pimeässä huoneessa
Makaan, yskin
poskille ajatusten tulvassa
valuu kuivaa kyyneltä, yksinäistä ilman pyyhettä.

Aloitan, ahdistun
yritän, innostun.
 Ahdistun.
Kesken kaikki, valmiiksi saatava.
 saaatanan saatana!
Joskus tuntuu tältä. Muistan sen elävästi, 
kun se iskee, vihaan sitä helvetisti.



En pääse mihinkään,
 tai pääsisin
mutten voisi siltikään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti