Nauran

kun kaikki on väärin

kaikessa määrin

ihan päin helvettiä

on juhlaa, ei servettiä

vähintään kerran

viikossa kuole häpeään

yliotteen verran

tarraudu elämään kepeään

ja kun on tarpeeksi nolis, ei haittaa

kun taas tyhmyys liiaksi maittaa

seurauksia et kuitenkaan kestä

naura siis ja nauti elämästä

elät nyt ja vaan yhdesti

sille kilistetään vahvasti

ainakin kahdesti

ota turpaan, älä väistä

kaadu asfaltti mäistä

juokse päin seiniä

haavoja, heiniä

oot paska, et pärjää

jäädyt, vitun mannerjää

oma on taas vikasi

joka maineesi likasi

 

ja pyh älä välitä

älä ikinä hellitä

elä villisti, revittele

ihan liikaa huvittele

elät nyt ja vaan yhdesti

sille kilistetään vahvasti

ainakin kahdesti

takaPakkia

Kun on syntynyt vauhtiin, ei hidastu
jos sateen ohi juoksee, ei kastu
juoksin sateiden ohi sadekausia
säästelin ukkoslatauksia

Päällekkäisyys on maailman tapa, sanoi hän
silloin ymmärsin kaiken, tiesin enemmän
Mutta kuitenkin sokeasti luulin niin
etten jäisi ikinä mä jumiiin

Ja nyt kastun, sade jatkaa  hakkausta
se ei anna armoa, ei päästä irti musta
se kastelee sisälläkin, salamat satuttaa
likomärkänä nyt, mua aivastuttaa

Äiti sanoo; pidä taukoa, lopeta kokonaan
onko sattumaa ja liittyykö se mokomaan
ryhmään, johon selvästi koen kuulumattomuuteni
se taitaa tuoda mukanaan surut uuteni

Joku ehkä arvaa mihin teksti tää viittaa
ei uutta, tää tän kauden mietteitä feattaa
työt vielä väsymystä sitkostaa
nyt vaan siis ukkostaa

välillä vaan tuntuu tältä, ja joskus se on vaan pakko purkaa. anteeksi angstisuuteni

ei oo pilven hattaraa, kun saabilla huristaa

Kerran oli pieni musikantti
sille kelpasi päivässä lantti
se soitteli päivisin ihmisille
ja se oli ihan hyvä sille
kun ei se tiennyt mille
seuraaville lomille
tai elämän kulmille
päätyisi huville
seurassaan Ville
lopulta kanaVille

sillä joka Villekana
ties et on lama

ja sama jama                                                         

jatkuu tamatama                                                            

niin kuin soitto musikantin
joka menetti kantin

t.aleksi

Sumeita kesäöitä

Illat kuluu kevyesti
katsellen valon reunaa
meillä on hyvä pesti
sekoittaa maailman rauhaa

Kuljemme hiljaa suoraan päin
tämän illan päätöstä
juoksemme väärin oikeinpäin
seuraamme tähtöstä

Kuulen taas kuun palaavan
näen tähtien salaisuuden
keskellä ruohomeren aavan
kieritään yli ikuisuuden                                         kuva pilaa tunnelman, se on tunnelma espanjasta xD

 

Kohta tuntuu kesältä

Silmät sumuiset, sumussa
jalat palaa, polttelee
järki järvessä, ei mussa
nauru, se kutkuttelee

vapauden huuto, kirkaisu
selkää kutittaa, pistelee
ilon ja vapauden hihkaisu
korvassa  kilistelee

korvat punaiset, tukossa
tunteet täpöt, tärisee
turha mietintä, lukossa
me ja kärpäset pärisee



Vaasan Hesburgerin parvekkeella, viime kesänä
otettu, iloinen kuva minusta. Mukavaa.

Mansikki ei ole lehmä

Palelen. On helle.      

Hän tulee lähelle.

Aurinko sokaisee.

Hän tokaisee:

Käänny

En näe ketään.

Me lähetään.

Ehkä tiputaan.

Nyt hoiputaan.

Kaadun

Tunnen kätensä.

Näen kasvonsa.

Kuulen mieltään.

En tunne kieltään.

Huudan

Ehkä hereillä.

Hän mun vierellä.

Kuulen, sanoo hän:

Jäädään vaan tähän.

Jään

Pimeetä

Aurinko hymyilee, voin hymyillä takasin.

Kunnes koittaa ilta,

taas pimeessä makasin. Ja lakasin

pölyt ilmoille, yskitti, ahisti

mielessä ryskytti.

Paljon menetettävää, ei mitään annettavaa.

Paljon mietittävää,

sydämmellä kannettavaa. Siis kannet avaa,

anna tulvia. 

Kyynelten tai naurun pulmia. Koska kulmia

et löydä tästäkään ringistä.

Pelaat vaan sun aivosoluilla pingistä.

Aurinko hymyilee, hymyilen takasin.

Oikeesti vedessä,

vaatteet päällä makasin. Ja lakasin

pölyt maton alle.

Näin tuntuu paremmalle.