Jos näkisit mun lattian, ymmärtäisit.

Mietin, mun elämän pitää muuttua.
 Kuuntelen musiikkia hiljasella,
 en anna sen ees kuulua.
En kuule sanoja, hiukan melodiaa
koitan pysyä mukana,
 mut en huomaa harmoniaa.

Kuulen, musa soi tauotta.
Osaan vain huonot biisit,
 ne ulkoa vaivatta.
Liian moni soi päällekäin,
 ei sovi levikset
ei ees repee sinnepäin.

Sama täällä

Spotify mainokset on vitun liian hauskoja, ei kiinnosta vittuakaan
Mun aivosolut on liian laiskoja, osaan onneks tuhota ne, sen takaan
Se mikä tuntu hyvältä tuntuu paskemmalta, nyt jos mikää ollenkaan
Suussa paska, ei haihdu pureskelemalla, paremman purkan tarpeessa
ja paremman huomisen varassa,
 kuuntelen hilpeitä kipaleita
elämästä
 Vois olla huonomminkin: otsassa sirpaleita,
mulla vaan jaloissa tai huulessa
vitutuksen tunteita kevään tuulessa.

Hetkittäin piinaa

Elämästä kiinni, siinähän roikun

Kuolleen kalan silmin, kera koukun

Ympäri maailmaa hoipun, hoipun

saavutanko huipun

huipun?

Uuteen nousuun elämän kaarteessa

melkein Lomalla, tauvon tarpeessa

Uuteen nousuun kuopista, kuopasta

huonosta huovasta

huovasta?

Dramatisoin

Makaan yksin, pimeässä huoneessa

Makaan, yskin

poskille ajatusten tulvassa

valuu kuivaa kyyneltä, yksinäistä ilman pyyhettä.

Aloitan, ahdistun

yritän, innostun.

 Ahdistun.

Kesken kaikki, valmiiksi saatava.

 saaatanan saatana!

Joskus tuntuu tältä. Muistan sen elävästi, 

kun se iskee, vihaan sitä helvetisti.

En pääse mihinkään,

 tai pääsisin

mutten voisi siltikään.

Syksyyn on helppo eksyy

Olen vihainen itselleni, on maailma harmaa
 ja jos kuljen alitseni, en edes itseäni huomaa
Kun mä huudan, en tiedä miksi
 jos naurahdan, vastaan että siksi

Istun edessä, auton perävalot pimeässä
 hymyilee tai on vihaisia,
 mutta aina vilkuttaa ja kääntyy oikeaan

Kaikki ahdistaa, on iltaisin tuskaista
silmissä sataa, kun yrittää  huokaista
kaikki on loistavaa, silti itken päivittäin
ja se on ahdistavaa, kun sattuu hetkittäin

Istun edessä, auton perävalot pimeässä
hymyilee tai on vihaisia,
mutta aina vilkuttaa ja kääntyy oikeaan

Muistatteko?

Tekis mieli lähtee, eli ollaan jo menossa
Tänään kyllä lähtee, kamut  kaatuu jo etukenossa
Päästään pikku huumaan tai jotkut suurempaan
Siinä vaiheessa mä tuumaan; nyt hei tanssitaan

 Ja siinä hetkessä ikuisuuden tanssahdella voisin

kunnes näen maailman uuden, siellä tanssisin ja joisin

Rakastan tanssin pyörrettä, kun yhdistää ihmisiä lattia

miljoona jalan kierrettä, hehkuu miljoona wattia

 Yö se lopettaa juhliaan, sitä on helppo harhauttaa
mammat riivaa aina vaan, ja paita pois kohauttaa
juostaan kohti ääretöntä, kohta avaudutaan
elämä on päätöntä, syliin sulaudutaan

Aamuyön tuntien tunteet yltävät avaruuteen

naurun ja itkun lumpeet kukkivat aamu kuuteen

Rakastan auringon kajoa, kun krapula hiljaa hiipii

sitä pää paran hajoa, ja kun kalja ylös kiipii

Hysteerinen ääni kaikuu aamu kahdeksaan

rälläykseltään väki taipuu, ehkä unta saan

Herätys puhelin soittoon, äiti kotiin kaipailee

''kun melkein lounaan koittoon nuoriso taas lepäilee''

Mut pian darrainen väsymys, se vaihtuu paremmaksi

kun huulilla on kysymys ; missä ryyppyä seuraavaksi?

mukavia kännykkä kuvia ystävistäni, ootte parhaita♥

paska runo, paras kesä!

Barcelonan yökerhot

tanssia, drinkkejä

yölliset sumuverhot

aamuyön linkkejä

keskikesä, juhannus

sitä muistelen turhaan

aivoissa vajennus

maksaani mä murhaan

mökille iisalmeen

matin ja liisan kapakka

aamuauringon valveen

kajastus on haipakka

lehtien myyntiä innolla

kestin pitkään melkein

saldo more than nolla

ammattilaisen elkein

viikonloput kotibileissä

viikollakin pippalot

näkyyhän se tileissä

ja itellä hyvät valot

monta yötä valvottu

on ollu tosi vojaa

aina lisää nannailtu

kaverista nojaa

monta kesäkaverii

uutta ja vanhaa

monta kesäkaverii

ootte parhaat

aika paskaa, eikös

no ei todellakaan

viel pari viikkoo käytös

käytetään hukkaan

hukataan ne hölmösti

niin kuin tähän asti

kuljeksitaan kömpelösti

ajattelemattomasti

Ilman aurinkookin voi olla hauskaa, kyllä me suomailaiset tiedetään.